Verkkosivujen tietoturva pk-yrityksessä — päivitykset, varmuuskopiot ja mitä murron jälkeen on pakko tehdä

Julkaistu 2026-11-09 · 11 min · Opas

Heinäkuun 2026 WordPress-haavoittuvuutta käytettiin hyökkäyksissä kaksi päivää korjauksen jälkeen, ja Kyberturvallisuuskeskus kirjasi kymmeniä tietomurtoja myös suomalaisiin verkkosivuihin. Mitä päivitystyö, monivaiheinen tunnistautuminen ja varmuuskopiot käytännössä vaativat, mitä tietosuojavaltuutettu edellyttää murron jälkeen ja koskeeko kyberturvallisuuslaki pientä yritystä.

Kymmeniä suomalaisia sivustoja murrettiin yhdellä WordPress-haavoittuvuudella. Mitä päivitys, tunnistautuminen ja 72 tunnin ilmoitusvelvollisuus vaativat.

Heinäkuussa 2026 julkaistiin korjaus kahteen WordPressin haavoittuvuuteen. Kahden päivän päästä niitä käytettiin hyökkäyksissä, ja elokuun puoliväliin tultaessa Kyberturvallisuuskeskus kirjasi viikkokatsaukseensa, että haavoittuvuuden seurauksena *"on tehty kymmeniä tietomurtoja myös suomalaisiin verkkosivuihin"*.

Kukaan niiden sivustojen omistajista ei ollut kohde siksi, että juuri hänen yrityksensä olisi kiinnostanut ketään. Hyökkäys ei etene niin. Verkkoa käydään läpi koneellisesti, ja kohteeksi valikoituu se, joka ei ole päivittänyt. Pienen palveluyrityksen kotisivu ja suuren verkkokaupan kassa ovat samassa listassa.

Tämä artikkeli käy läpi, mitä pk-yrityksen sivustolla oikeasti tehdään tietoturvalle: mikä päivitystyö ratkaisee, miksi kirjautuminen on nykyään se heikoin kohta, mitä murron jälkeen on lain mukaan pakko tehdä ja missä kohdassa tekoäly auttaa. Lopussa on tarkistuslista ja linkit viranomaislähteisiin, joista jokainen väite on luettu.

Mitä murretulla sivustolla oikeasti tehdään

Moni kuvittelee murron niin, että sivuston etusivu korvataan hyökkääjän tekstillä. Se on harvinaista, koska se kertoo heti, että jotain on tapahtunut. Tuottavampi tapa on jättää sivusto näyttämään täsmälleen samalta ja käyttää sitä johonkin muuhun.

Kyberturvallisuuskeskuksen elokuisessa viikkokatsauksessa kuvattiin, mitä murretuilla suomalaisilla sivustoilla tehtiin: *"Murretuille verkkosivuille on piilotettu sinne kuulumatonta haitallista sisältöä, kuten CAPTCHA-tarkistukseksi naamioituja ClickFix-ponnahdusikkunoita."* Kävijälle näytetään siis tuttu "vahvista, ettet ole robotti" -ikkuna, joka pyytää tekemään koneellaan jotain, mikä asentaa haittaohjelman. Sivuston omistaja ei näe mitään poikkeavaa, mutta jokainen kävijä on vaarassa.

Verkkokaupassa sama pääsy käytetään rahaan. Tietosuojavaltuutetun toimisto kertoi lokakuun lopussa, että *"Tietosuojavaltuutetun toimistolle on tänä vuonna ilmoitettu aiempaa enemmän verkkokauppoihin kohdistuneita tietoturvaloukkauksia, joissa hyökkääjä on saattanut saada myös asiakkaiden maksukorttitietoja"*. Tapa on nimetty: *"Digitaalisessa skimmauksessa hyökkääjä lisää verkkokauppaan haitallista koodia, jonka avulla viedään asiakkaiden maksutietoja."*

Kolmas seuraus on maine. Lokakuun alun viikkokatsauksessa todettiin murretuista suomalaisista WordPress-sivustoista, että niitä on *"käytetty haittaohjelmien levittämiseen"*. Kun oma verkkotunnus on ollut haittaohjelman jakelupaikka, siitä jää jälki selainten ja tietoturvapalveluiden luokituksiin, eikä se korjaannu samalla hetkellä kuin haittakoodi poistetaan.

Yhteistä näille kaikille on, että vahinko kohdistuu asiakkaaseen eikä yritykseen. Siksi tietoturva ei ole tekninen erilliskysymys vaan osa sitä, mitä sivusto lupaa kävijälle.

Päivitys on se työ, jota kukaan ei huomaa

Heinäkuun tapaus kannattaa lukea aikajanana, koska siitä näkee, mistä tietoturva käytännössä koostuu. Kyberturvallisuuskeskuksen haavoittuvuustiedotteen mukaan korjatut versiot julkaistiin 17.7.2026 ja hyväksikäyttö alkoi 19.7.2026. Kahdesta haavoittuvuudesta, tunnisteiltaan CVE-2026-60137 ja CVE-2026-63030, muodostui ketju, joka mahdollisti tiedotteen sanoin *"etäkoodin suorittamisen haavoittuvissa WordPress-asennuksissa ilman tunnistautumista"*. Vakavuusluokitus oli *"9.8 (CVSS 3.1 kriittinen)"*, eli käytännössä asteikon yläpää.

Toimenpide oli tiedotteessa yksi lause: *"Päivitä välittömästi haavoittuvat WordPress palvelimet uusimpaan korjattuun versioon."* Haavoittuvia olivat versiot 6.9.0–6.9.4 ja 7.0.0–7.0.1, ja korjaukset tulivat versioihin 7.0.2, 6.9.5 ja 6.8.6. Kyse oli julkaisualustan ytimestä, ei yksittäisestä lisäosasta.

Ratkaiseva luku ei siis ole se, kuinka hyvä sivusto oli, vaan se, montako päivää päivityksen julkaisusta kului sen asentamiseen. Jos sivustoa katsotaan kerran kuussa, kahden vuorokauden ikkuna menee ohi joka kerta.

Lisäosat ovat sama ongelma kerrottuna asennettujen lisäosien määrällä. Lokakuun alussa julkaistussa viikkokatsauksessa todettiin, että *"Suomalaisiin WordPress-sivustoihin kohdistuvat tietomurrot jatkuvat"*, ja syynä olivat sekä ytimen kriittinen haavoittuvuus että haavoittuvat lisäosat. Sama katsaus antaa ohjeen, joka maksaa kaksi minuuttia ja estää pahimman: *"Haavoittuvuuksien vaikutuspiirissä olevat järjestelmät tulee päivittää viipymättä korjattuihin ohjelmistoversioihin."*

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea päätöstä. Joku nimetty ihminen seuraa päivityksiä, lisäosia on vain ne jotka ovat käytössä, ja käyttämättömät poistetaan kokonaan eikä vain kytketä pois päältä. Jatkuva ylläpito on juuri tätä työtä, ja sen sisältö ja lähtöhinta ovat ylläpitosivulla ja hinnastossa. Alustan valinta vaikuttaa siihen, kuinka paljon tätä työtä syntyy; vaihtoehdot on vertailtu kotisivujen tekotavoista kertovassa artikkelissa.

Salasana ei enää ole se kohta, jossa suoja syntyy

Toinen reitti sisään ei kulje haavoittuvuuden kautta vaan etuovesta. Kirjautumistiedot saadaan tietojenkalastelulla, ja sen jälkeen hyökkääjä ei ole hyökkääjä vaan ylläpitäjä.

Tietosuojavaltuutetun toimisto nosti saman asian esiin sähköpostitilien puolelta ja oli kannanotossaan poikkeuksellisen suora: *"M365-tilin murto on pääsääntöisesti aina myös henkilötietoihin kohdistuva tietoturvaloukkaus, josta on ilmoitettava tietosuojavaltuutetun toimistolle."* Sähköpostilaatikko on henkilörekisteri siinä missä asiakastietokanta, ja sama pätee sivuston ylläpitotunnukseen, jolla näkee lomakkeiden kautta tulleet viestit.

Monivaiheinen tunnistautuminen on tässä se yksittäinen asetus, jolla on eniten vaikutusta suhteessa vaivaan. Varastettu salasana ei yksin riitä sisäänpääsyyn, ja kalastelu lakkaa tuottamasta. Se kuuluu myös niihin perustason käytäntöihin, jotka Kyberturvallisuuskeskus on koonnut NIS2-direktiivin kyberhygieniasta: koosteessa on 13 kohtaa, ja niissä mainitaan turvallinen tunnistautuminen sisäisiin ja ulkoisiin palveluihin, pääkäyttäjätunnusten ja korotettujen oikeuksien eristäminen, järjestelmien säännöllinen päivittäminen, varmuuskopiointi ja henkilöstön koulutus.

Oikeuksien eristäminen on se kohta, joka pienessä yrityksessä jää tekemättä, koska kaikki tekevät kaikkea. Silti ero on iso: sisällöntuottajan tunnus, jolla voi kirjoittaa artikkelin mutta ei asentaa lisäosaa, rajaa vahingon silloin kun se tunnus menetetään. Pääkäyttäjätunnuksia tarvitaan harvoin ja niitä käytetään vielä harvemmin.

Kolmas asia on vanhojen tunnusten poistaminen. Kun yhteistyö mainostoimiston, harjoittelijan tai edellisen tekijän kanssa päättyy, tunnus jää usein elämään vuosia. Kyberturvallisuuskeskuksen toimitusketjuohjeistus kehottaa sopimaan jo etukäteen siitä, miten kumppanin pääsy järjestelmiin päättyy sopimuksen päättyessä.

Varmuuskopio, jota ei ole kokeiltu palauttaa, ei ole varmuuskopio

Varmuuskopio on se asia, joka kaikilla on ja jota kukaan ei ole testannut. Murron jälkeen selviää kolme asiaa: onko kopio olemassa, onko se tarpeeksi tuore ja onko siinä sama haittakoodi kuin tuotannossa.

Kolmas kohta on se, joka yllättää. Jos haittakoodi on ollut sivustolla kolme viikkoa ja varmuuskopioita säilytetään kaksi viikkoa, jokainen kopio on saastunut. Siksi säilytysaika kannattaa mitoittaa sen mukaan, kuinka kauan murto voi jäädä huomaamatta, eikä sen mukaan, kuinka paljon levytilaa on.

Toinen vaatimus on erillisyys. Kopio, joka sijaitsee samalla palvelimella ja samojen tunnusten takana kuin sivusto, menetetään samassa tapauksessa kuin sivusto. Palvelun ulkopuolella oleva kopio on eri asia kuin kansio palvelimen juuressa.

Kolmas on harjoitus. Palautus kannattaa tehdä kertaalleen kun kaikki on kunnossa, koska silloin selviää, kuinka kauan se kestää ja mitä siitä puuttuu. Tyypillisesti puuttuu jotain, mikä ei ole sivuston tiedostoissa: verkkotunnuksen asetukset, sähköpostin asetukset tai lomakkeiden kautta tullut aineisto.

Samalla kannattaa kirjoittaa muistiin, kenelle soitetaan. Lista on lyhyt: sivuston ylläpitäjä, palvelinyritys ja se, joka hoitaa verkkotunnusta. Tämä on viidentoista minuutin työ, joka tehdään joko nyt tai sinä päivänä, jona kaikki ovat kiireisiä.

Jos sivustolla on yksikin lomake, siellä on henkilötietoja

Tässä kohdassa tietoturva lakkaa olemasta tekninen asia ja muuttuu velvoitteeksi. Yhteydenottolomake kerää nimen, sähköpostin ja usein puhelinnumeron. Ne ovat henkilötietoja, ja sivusto on niiden osalta henkilörekisteri.

Tietosuojavaltuutetun toimiston ohje ilmoittamisesta on yksiselitteinen: *"Henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta on ilmoitettava tietosuojavaltuutetun toimistolle ilman aiheetonta viivytystä ja mahdollisuuksien mukaan 72 tunnin kuluessa siitä, kun rekisterinpitäjä on tullut tietoiseksi tietoturvaloukkauksesta."* Ilmoitus on tehtävä, kun loukkauksesta voi aiheutua riski luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille.

Kaksi asiaa tästä kannattaa huomata. Ensinnäkin 72 tuntia lasketaan siitä, kun asia tulee tietoon, eikä siitä kun se on selvitetty. Ilmoitus tehdään siis keskeneräisenä, ja sitä täydennetään myöhemmin. Toiseksi aikaraja on lyhyt verrattuna siihen, kuinka kauan oman sivuston murron selvittäminen ulkopuolisen avulla kestää, jos kukaan ei tiedä kenelle soittaa.

Lomakkeiden osalta kannattaa myös kysyä, mitä niiden kautta kerätään. Mitä vähemmän kysytään, sitä vähemmän on menetettävää. Henkilötunnusta, tilinumeroa tai terveystietoa ei kysytä verkkolomakkeella, ja jos jokin näistä on tarpeen, kysymisen tapa ratkaistaan erikseen. Lomakkeen sisältö ja konversio ovat eri asioita, ja ne on käyty läpi liidilomakeartikkelissa; verkkokaupan lakivelvoitteet laajemmin verkkokauppa-artikkelissa.

Mitä murron jälkeen tehdään — järjestys, jonka valvoja on kirjoittanut

Tietosuojavaltuutetun toimisto julkaisi lokakuun lopussa verkkokauppojen murroista kuuden kohdan ohjeen. Se kelpaa sellaisenaan myös tavalliselle yrityssivustolle, koska järjestys on sama riippumatta siitä, mitä sivustolla myydään.

Viides kohta on se, joka menee useimmin pieleen. Ensimmäinen reaktio on palauttaa sivusto varmuuskopiosta ja jatkaa töitä, mutta silloin häviää juuri se aineisto, josta laajuus ja kesto selviäisivät. Lokit ja haittakoodi otetaan talteen ennen siivousta.

Toimisto muistuttaa myös siitä, mitä ilmoitusten lisäksi tehdään: *"Sekä M365-hyökkäyksiin että muihin verkkohuijauksiin liittyvistä rikoksista kannattaa tehdä rikosilmoitus poliisille."* Lokakuun alun viikkokatsauksessa on vielä yksi kohta, joka kuuluu tähän listaan: *"organisaatioiden tulee tarkastaa ympäristönsä mahdollisten hyväksikäyttöyritysten ja tietomurtojen varalta"*. Päivittäminen korjaa haavoittuvuuden, mutta se ei poista sitä, mitä hyökkääjä jätti sisään ennen päivitystä.

Koskeeko kyberturvallisuuslaki pientä yritystä?

Kyberturvallisuuslaki 124/2025 toi Suomeen EU:n NIS2-direktiivin velvoitteet. Traficomin mukaan direktiivin mukaiset velvoitteet astuivat voimaan 8.4.2025 ja toimijaluetteloon ilmoittautuminen piti tehdä 8.5.2025 mennessä.

Laki ei koske kaikkia yrityksiä. Se koskee tietyillä toimialoilla toimivia riittävän suuria toimijoita, ja Traficomin valvottavaksi tulivat muun muassa *"posti ja kuriiripalvelut, avaruus, julkishallinto, hallintapalveluntarjoajat ja tietoturvapalveluntarjoajat, tutkimustoiminta sekä ajoneuvojen ja muiden kulkuneuvojen valmistus"*. Kokoraja on kirjoitettu auki esimerkiksi Ruokaviraston elintarvikealan tiedotteessa: velvoite koskee yrityksiä, joiden palveluksessa on vähintään 50 henkilöä tai joiden liikevaihto ja tase ylittävät 10 miljoonaa euroa.

Tavallinen parturi, autokorjaamo tai kolmen hengen suunnittelutoimisto jää siis näiden rajojen ulkopuolelle. Toimialakohtaiset rajaukset ja oma valvova viranomainen kannattaa silti tarkistaa Kyberturvallisuuskeskuksen NIS2-sivulta, koska eri toimialoilla rajat ja valvojat ovat eri.

Sen sijaan laki voi tulla vastaan asiakkaan kautta, ja tämä on se kohta, joka yllättää alihankkijan. Kyberturvallisuuskeskuksen mukaan toimitusketjua koskeva velvoite ulottuu toimijan *"välittömiin toimittajiin ja palveluntarjoajiin"*. Jos siis myy palvelua lain piirissä olevalle organisaatiolle, kysymykset tulevat sopimusneuvottelussa.

Mitä sopimuksissa kysytään, on myös kirjattu: niissä voidaan sopia muun muassa *"tuotteen, ohjelmiston tai palvelun turvallisuuden ajan tasalla pitämisestä ja turvallisuuspäivityksistä, jatkuvuuden hallinnasta ja varmuuskopioinneista"*. Nämä ovat täsmälleen samat asiat, jotka on käyty läpi tämän artikkelin alussa. Pienelle toimittajalle se tarkoittaa, että vastaukset kannattaa olla valmiina kirjallisena ennen kuin niitä kysytään — ei siksi, että laki velvoittaisi, vaan siksi että tarjouskilpailu ratkeaa niihin.

Mihin tekoäly auttaa tietoturvassa ja mihin ei

Tekoälystä on tässä aiheessa kahdenlaista hyötyä ja yksi iso ansa. Hyöty on siinä, että valtaosa pienen yrityksen tietoturvatyöstä on lukemista ja tekstin tuottamista, eikä kummassakaan tarvitse olla asiantuntija.

Ansa on lokeissa ja viesteissä, joita malliin syötetään. Niissä on asiakkaiden nimiä, sähköpostiosoitteita ja IP-osoitteita, eli henkilötietoa. Ennen kuin aineistoa viedään ulkopuoliseen palveluun, kannattaa lukea mitä tekoälylle saa syöttää ja mitä ei ja kirjoittaa asiasta oma ohje; tekoälyn pelisäännöt pk-yrityksessä käy läpi, mitä siinä pitää olla.

Toinen raja on se, että tekoäly ei korvaa päivitystä eikä varmuuskopiota. Kone voi kertoa, mitä pitää tehdä, mutta asennus on silti joku ihmisen tai automaation tekemä toimenpide. Sama koskee tekoälyllä tuotettua koodia ja lisäosia: ne lisäävät sivustolle juuri sitä pinta-alaa, jota tässä artikkelissa on käsitelty, joten jokaisesta lisäyksestä pitää tietää kuka sitä ylläpitää.

Kolmas asia on se, että sama teknologia on käytössä molemmin puolin. Lokakuussa 2026 vietetyn Euroopan kyberturvallisuuskuukauden teemoissa oli mukana tekoälyn käyttö huijauksissa. Käytännön seuraus on, että kirjoitusvirheistä ei enää tunnista huijausviestiä. Tunnistaminen perustuu siihen, mitä viesti pyytää tekemään ja millä kiireellä.

Tarkistuslista, jonka voi käydä läpi tänään

Kahdeksan kohtaa, joista jokainen on tehtävissä ilman projektia:

Lista on tarkoituksella tekninen vain pintapuolisesti. Seitsemän kohtaa kahdeksasta on päätöksiä siitä, kuka tekee mitä ja millä oikeuksilla, eikä yksikään vaadi tietoturva-asiantuntijaa. Vaikeus ei ole osaamisessa vaan siinä, että kukaan ei omista tätä työtä.

Tietoturva on pienessä yrityksessä harvoin kiinni työkaluista. Se on kiinni siitä, että joku katsoo sivustoa säännöllisesti silloinkin kun mikään ei ole rikki, ja että murtopäivänä on olemassa lista eikä kysymyksiä.

Heinäkuun tapauksessa ero murretun ja murtumattoman sivuston välillä oli kaksi vuorokautta. Se on lyhyt aika kiireiselle yrittäjälle ja pitkä aika koneelliselle hyökkäykselle. Ainoa kohta, jossa tämä ero syntyy, on se, onko päivittäminen jonkun vastuulla vai ei.

Päivitysten seuranta, varmuuskopiot ja palautukset kuuluvat jatkuvaan ylläpitoon, jonka sisältö on kuvattu ylläpitosivulla ja lähtöhinnat hinnastossa. Jos tilanne on epäselvä — kukaan ei tiedä kuka päivittää eikä missä varmuuskopio on — sen voi käydä läpi maksuttomassa 20 minuutin puhelussa. Muut palvelut on kuvattu palvelusivulla.

Lue myös

Lähteet

Kaikki lähteet on luettu 9.11.2026 alkuperäisiltä sivuilta: haavoittuvuuden tiedot, tietomurtojen määrä ja suojautumisohjeet Kyberturvallisuuskeskukselta, ilmoitusvelvollisuus ja murron jälkeinen toimintaohje tietosuojavaltuutetun toimistolta ja kyberturvallisuuslain voimaantulo Traficomin tiedotteesta. Kursivoidut lainaukset ovat näiden sivujen omia sanamuotoja.

Lue myös

Tutustu palveluihin